Viime aikoina oon nähnyt muutamienkin ihmisten pussailevan hevostaan!
Onko luontokappaleen pussailu ok? Pussailevatko hevoset keskenään?
Ajatusvirta on nyt ihan henkilökohtaista ...
Muistan, kun kauan kauan sitten olin alle kouluikäinen, ja mentiin mummilaan. Mummi oli vanhan ajan ihminen, tietenkään ei saanut huutaa, meluta, leikkiä tai riehua vaan piti istua hiljaa tuolissa. Noh, kaipa kärsivällisyyttä oli kasvatettava ja mattojen pysyttävä suorassa.
Mutta lisäksi mummilla oli ärsyttävä tapa lääppiä. Kun meidät lapset oli saatu tuoliin paikalleen, hän kosketteli hellästi sieltä täältä. Ja kun piti olla paikallaan hiljaa, ainakaan minulle ei noista istunnoista jäänyt mitään mukavia tunnelmia.
Jaa miten tämä liittyy hevosiin?
Ajattelen rajoja, itsemääräämisoikeutta, suostumusta ja esineellistämistä.
Rajat ihmisen ja hevosen välillä ovat selkeä turvallisuuskysymys. On ihan totta, että ihmisen on määriteltävä koko ajan sen hetkinen rajansa 500kg painavan eläimen kanssa touhutessa. Ja hevonen saa turvaa ihmisen selkeydestä. Toisaalta, myös hevonen kertoo omista rajoistaan. Vastavuoroisesti ihmisen on huomattava ja kunnioitettava niitä. Tai ainakin niin mä ajattelen.
Hevosen mahdollisuus itsemääräämisoikeuteen täällä ihmisten maailmassa on häviävän pieni. Mulla on oma pelisääntö; kun hevonen on kiinni so riimussa, narussa, kuolaimissa tms. silloin mä olen puikoissa eli "johdan" keskustelua. Toki hevonen voi vastata kyllä tai ei, ja sen perusteella keskustelu jatkuu.
Kun päästän hevosen vapaaksi, hevonen on puikoissa. Eli sillä on vapaus jäädä tai lähteä enkä yritä vaikuttaa sen päätökseen. Ja jos hevonen päättää jäädä, toki keskustelu voi jatkua edelleen. Jos se lähtee, niin fine, järkevä otus, tädistä kannattaa pitää taukoa.
Suostumus, onko hevonen todella mukana, voi olla vaikeampaa havaita. Vain se, että hevonen ei aktiivisesti tappele vastaan, ei vielä osoita suostumusta. Hidastuminen tai jopa jäätyminen on yksi nisäkkäiden tapa paeta vallitsevaa tilannetta. Hevosen ilmeiden, eleiden ja fiiliksen aistimiseen kannattaa panostaa. Todella tutustua hevoseen. Tai ainakin niin mä ajattelen.
Silloin lapsena koin esineellistämistä, vaikka en sitä sanoilla osannutkaan selittää. Ja varmaan mummikin yritti parhaansa kait olla mummi. Tuntui vaan ällöttävältä. Onneksi tiimarit ja tokmannit ovat nykyään täynnä pehmoeläimiä, joita jokainen voi halailla sydämmen kyllyydestä.
Hevoskontekstissa mulle herää kysymys - tykkääkö hevonen ihmisen halailusta ja jopa pussailusta? Vai tekeekö pussailu vain meille niin hyvän mielen, että otamme sen? Entä jos teen mummit ja hevonen muuttuu hetkellisesti objektiksi? Miten se vaikuttaa omaan ajatteluun, pidänkö tekemistäni oikeutettuna, koska se tuntuu minusta hyvältä?
Kosketus on jotain niin henkilökohtaista, ja (hevosten) laumadynamiikan tarkkailu kertoo, että yleensä vain tosi hyvät kaverit rapsuttelevat toisiaan. Kosketus tarvii luottamuksen ja suostumuksen.
Toisaalta, kyllä hevonen on hellästi nuuhkutellut kasvojani ja oon nähnyt paljon videota, joissa ne tekevät samaa ihmisilleen. Aloite on tullut hevoselta ja suostumus ihmiseltä.
Eli vastaus kysymykseen, voiko hevosta pussailla, voisi olla: riippuu tilanteesta...
Otanko hyvän mielen toisesta huolimatta vai saanko sen lahjana toiselta?
Oli mikä oli, näillä ajatuksilla toivotan ihanaa joulunaikaa. Pussaillaan ja halaillaan (suostuvaisia) kavereita, miehiä, lapsia, koiria, hevosia ja kissoja. Ja vähemmän suostuvien kanssa voidaan sitten käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Tai näin mä ajattelen!
haliterveisin Päivi
lähetetty 22.12.2024
Kommentare